maanantai 1. joulukuuta 2014

Miksi Caminolle

"En tehnyt tätä matkaa löytääkseni vastauksen siihen, mitä elämästäni puuttui, vaan siksi että halusin taas olla oman elämäni kuningas. Nyt olen taas yhteydessä itseeni ja ympärilläni olevaan maagiseen maailmaan. Aarteisiin ja ihmeisiin uskominen tekee elämästä mielenkiintoista."
Paulo Coelho

Tämä blogi kertoo valmistautumisesta vajaan 800 kilomerin vaellukseen Pyrenneiden Ranskan puolelta läpi Pohjois-Espanjan perille Santiago de la Compostelaan keväällä 2015. Aikaa olen varannut matkalle reilun kuukauden verran.

Miten avoin mieli ja uskallus heittäytyä uusiin tilanteisiin saavat aikaan ihmeitä. Erilaisten ystävien kohtaaminen on vienyt ajatusta prosessin lailla eteenpäin. Kuvaavaa on verrata sitä salsa ruedan cadena kuvioon, jossa mies etenee ohittaen ympyrässä ensimmäisen naisen vasemmalta, ottaen seuraavaa naista kättelemällä oikealla ja niin edelleen. Osa ohitetaan, mutta jokainen kohtaaminen voi tuoda jotain uutta..

Liekki lähdöstä Pyhän Jaakobin vaellukselle syntyi useista eri kipinöistä. Alkukipinäni caminosta syttyi Paulo Coelhon "Pyhiinvaellus" kirjasta, omasta Karhunkierroksen vaeltamisesta tyttären kanssa. Aluksi se oli ajatus "sitten kun". Oivalsin kuitenkin elämisen tapahtuvan jo tänään. Huomenna voi olla liian myöhäistä. Paulo Coelhon "Alef" sinetöi ratkaisun heittäytyä vietäväksi.

Caminon sieluun kuluu myös kaikki henkinen pohtiminen ja kasvaminen. Minun itseni täytyi kasvaa myös caminolle. Vielä viime kesänä en olisi voinut kuvitella lähteväni sinne yksin. Ihmettelinkin ystäväni yksin tekemää karhunkierroksen vaeltamista. Siitä syntyi ajatus kulkea vaellukseni samalla tavoin. Uskon, etten kuitenkaan tuolla matkallani ole yksin. Vien sinne ajatuksissa mukana lapseni, ystäväni, läheiseni ja heidän kanssaan viettämät huikeimmat, kuin myös heikoimmat hetkeni.

Perille pääsy on täysin arvoitus. On kuitenkin mahdotonta päästä, ellei koskaan edes lähde matkalle. Menolippu Madridiin huhtikuun 8. päivälle odottaa rinkan taskussa. Facen pyhiinvaellus-ryhmältä sain tiedon lentoasemalta Pamplonaan lähtevistä busseista. Sieltä matka jatkuu kohti Ranskan St Jean De Pied de Portia.

Yksi merkittävä osa caminoa on valmistautuminen. Espanjan kielen alkeiden opiskelua, tutkimista, varustehankintoja, oppaita, karttoja, valmisteluja ja tietysti matkan odotusta. Vuosittain noin 700 suomalaista kulkee vähintään pyhiinvaelluspassin edellyttämät sata kilometriä. Matkasta on julkaistu suomenkielellä kymmeniä kirjoja, joista olen lukenut suurimman osan. Lisäksi Yle Teemalla on pyörinyt pariin otteeseen kahdeksanosainen Löytöretki ohjelmasarja. Tuija Wettenstrandin ylläpitämästä nettisivustosta Pyhiinvaellus Santiago de Compostelaan on ollut suuri apu matkan suunnittelussa.

Caminon perinteisiin kuuluu jättää Cruz de ferro rautaristin juurelle mukanaan kuljettamansa kivi. Aion poimia tuon kiven synnyinkotini järven rannalta. Se olkoon symbolina tästä puolen vuosisadan elämisestä ja löytämisestä. Eräänlainen välitilinpäätös. Elämä ei mennytkään ihan alkuperäisen käsikirjoituksen mukaan. Tuolla matkalla on hyvä palastella kaikki tähänastinen. Haluan ajatella, että noissa matkan kirkoissa ja luostareissa olisin myös lähempänä Jumalaa. Saisin viedä sinne kipeimmät asiat samoin, kuin myös kiitoksen aiheet.

Ehkä Juha Tapion "Kuljeta ja johda" kertoo parhaiten matkan fiiliksistä, kuten nöyryydestä..

@esa

Juha Tapion "kuljeta ja johda"

Pieni on äänemme, Herra
hiljainen huutommekin
puoleesi käännymme
silmin, suin mykistyvin
emme tiedä voimas määrää
salaisuus suuruutes on
kasvata lapseesi luottamus loppumaton

Kuljeta ja johda
tähtenä nyt hohda
ilta kun saapuu
ja matkamies hämärään jää

kätemme vahvista työhön
tueksi toivottoman
viitaksi laumastaan eksyneen harhailijan
mieliimme rohkeutta anna
katsoa myrksyä päin
eteenpäin astua edessä myös käskijäin

kertosäe+

sinuun me turvaamme, Herra
luoksesi kaipuumme käy
vielä kun kotia kaukana täällä ei näy
kuule siis pyyntömme pieni
laulumme tää hentoinen
puoleesi käännymme yhdessä näin rukoillen


3 kommenttia:

  1. Hei, Esa!
    Mukava kuulla että olet lähdössä caminolle :) Olet näköjään varustautunut hyvin.
    Itse kuljin pohjoisinta reittiä 2,5 viikkoa 15 vuotta sitten enkä todellakaan ollut noin hyvin valmistautunut. Selvisin kuitenkin hienosti perille kaikista ihmettelyistä huolimatta.
    Coelhon Pyhiinvaeltaja ei ole liiottelua, tulet sen huomaamaan. Ihmeitä ja uskomattoman upeita kohtaamisia tapahtuu. Kulkemasi reitti on niin suosittu, ettet tule kulkemaan yksin! Joskus saatat jopa kaivata yksinäisyyttä. Mutta tulet kohtaamaan mielenkiintoisia ihmisiä ja jaat tarinoita ja kohtaloita, jotka koskettavat sinua siten, ettet tule samana Esana takaisin. Tulet saamaan matkalla kaiken avun, minkä tarvitset.
    Kilpailu makuupaikasta voi olla ärsyttävää ja turhauttavaa.

    Siunausta matkaasi!
    T: Ilona Joensuusta

    p.s. Juha Tapio tulkitsee kyllä hienosti tuon PEKKA RUUSKAn sanoittaman ja säveltämän huikean hienon kappaleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ilona ;-). Kiitos myös Pekka Ruuska korjauksesta ;-).

      Poista
  2. Hei, kiitos blogista!
    Toivottavasti sinulle sopii, että linkitin sen omaan Talvicamino-blogiini. Olen koonnut ranskalaisen reitin kertomuksia sivulle:
    https://talvicamino.wordpress.com/camino_de_santiago/
    Buen camino, amigo!

    VastaaPoista